– Tuli ihan voittajafiilis, iloitsee laitoshuoltaja ja lähihoitaja Irina Zlobina. Vaikka hänellä on nyt syytä riemuun, vielä maaliskuun lopussa häntä vaivasi epävarmuus työpaikasta. Kun Helsingin kaupunki ei enää jatkanut Zlobinan työsuhdetta lukuisten määräaikaisten työsuhteiden jälkeen, hän kääntyi liittonsa, JHL:n, puoleen. Liiton lakimiehet neuvottelivat hänelle vakituisen työpaikan.
Irina Zlobina oli ollut laitoshuoltajana määräaikaisilla työsopimuksilla Helsingin kaupungin palveluksessa lokakuusta 2012 alkaen. Viime tammikuun lopussa Helsingin kaupunki ei enää jatkanutkaan työsuhdetta vastoin Zlobinan odotuksia. Se oli hänelle järkytys.
– Siis, että Suomessa voidaan vielä nykypäivänä toimia näin. Oli käsittämätöntä, että yhtämittainen lähes viisi vuotta jatkunut työsuhteeni päätettiin, vaikka samaan aikaan työvoimantarve laitoshuollossa oli jatkuva.
Zlobinan mielestä hänet olisi pitänyt vakinaistaa jo paljon aiemmin, koska hänen työsuhteensa oli uusittu moneen kertaan lähes katkotta neljän ja puolen vuoden aikana. Kaikkiaan työsopimuksia oli tehty kymmenen.
– Samanaikaisesti vakinaistettiin työkavereitani, joilla oli huomattavasti lyhyempi työhistoria talossa ja minua vähäisempi työkokemus, Zlobina kertoo.
Myös liiton mukaan työsuhteen olisi tullut olla toistaiseksi voimassa oleva pysyvän työvoiman tarpeen takia. Kymmenen määräaikaisen työsuhteen ketjussa oli ollut vain yksi katkos vuonna 2013 ja sekin ilmeisesti siitä syystä, että hänet on sen jälkeen voitu ottaa vuorotteluvapaan sijaiseksi.
Määräaikaisuuksien syyksi oli yleensä ilmoitettu sijaisuus. Samaan aikaan laitoshuoltajan töitä teki usea muukin määräaikainen työntekijä sosiaali- ja terveysviraston laitoshuoltoyksikössä.
Sovinnolla vakituinen työ
Liiton lakimiesten mukaan Zlobinan työsopimuksen päättämiseen ei löytynyt taloudellista tai muutakaan kestävää perustetta. Zlobina oli myös laitoshuoltajien luottamusmies, ja hänen työsopimuksensa päättämiseen olisi tarvittu joko työsopimuslain mukaiset irtisanomisperusteet tai vaihtoehtoisesti purkuperusteen tasoiset syyt. Tällaisia syitä ei työnantaja esittänyt.
Zlobina itse epäili, että työsuhteen päättämiseen vaikuttavat muut kuin varsinaiseen työntekoon liittyvät asian.
– Koin vahvasti, että etninen taustani ja etenkin työsuhteen päättyessä myös toimintani luottamusmiehenä vaikuttivat ratkaisuihin.
Luottamusmiehenä hän on tottunut tuomaan esiin muiden kokemia ongelmia, mutta oman asian hoitaminen ei ollutkaan niin helppoa. Hän koki neuvotteluprosessin henkisesti raskaaksi.
– Etenkin neuvottelujen liikkeelle saanti oli vaikeaa. Oikeastaan ne alkoivat edetä vasta liiton lakimiehen puututtua asiaan. Sitten ne järjestettiinkin nopeasti.
Oikeudenkäynnin sijaan osapuolet onnistuivat neuvottelemaan sovintoratkaisun ja allekirjoittivat sopimuksen 29. maaliskuuta. Sen mukaan Zlobina ja kaupunki tekivät toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen, joka sovittiin alkaneeksi jo 30. tammikuuta. Lisäksi Zlobinalle maksettiin kaikki palkat takautuvasti työnteon keskeytyksen ajalta ja hänelle palautettiin jo rahana maksetut lomatkin.
Katetta jäsenmaksuille
Zlobina kertoo arvostavansa ay-toimintaa ja saaneensa nyt hyvää katetta jäsenmaksuilleen.
– Ilman JHL:n jäsenyyttä en olisi saanut oikeudellista apua, eikä työsuhteeni perään kukaan olisi kysellyt. Haluan kiittää ennen kaikkea JHL:n lakimiehiä, jotka tarttuivat asiaan. Heillä oli vahva asiantuntemus. Lisäksi sain valtavasti tukea ja sympatiaa JHL:n jäseniltä ja aktiiveilta.
Zlobina jatkaa edelleen työpaikkansa luottamusmiehenä. Tänä keväänä käydyt JHL:n edustajistovaalit toivat hänelle myös edustajistopaikan. Ay- tehtävissään hän haluaa toimia nykyistä reilumman ja oikeudenmukaisemman työelämän puolesta.
– Olen innostunut. Minusta on hienoa olla mukana toteuttamassa asioita, joista voi olla meille kaikille hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. Haluan edistää jäsenistön asemaa työelämän ja toimintaympäristön muuttuessa. Jäseniemme asema ja työehdot on turvattava myös soteen siirryttäessä, hän toteaa.
JHL:stä neuvotteluja hoitivat JHL:n lakimiehet Keijo Tarnanen ja Tarja Terävä.